Suolahdentie 8, 58450 Punkaharju
+358 45 342 97 97
info@majoitushepokatti.fi
Lähetä tiedustelu
Maagista menoa ilman kuuhulluutta – Valokuvausta Punkaharjulla
Maagista menoa ilman kuuhulluutta – Valokuvausta Punkaharjulla

Yökuvausta kuutamossa – maagista menoa ilman kuuhulluutta

Silloin tällöin talvella sattuu syntymään maaginen kuutamo. Ehkä kerran talvessa. Pakkaskeli ja kirkas kuunvalaistus, josta syntyy selkeät erikoiset varjot hangille ja rakennuksiin – ylipäätään kaikkeen. Erinomainen yhdistelmä valokuvaamiselle. Kun silmä tottuu valaistukseen niin kuutamossa näkee melkein yhtä hyvin kuin päivällä. Tai lähes ainakin. Tai kun kuvittelee syntyvän valokuvan, niin sitä ei erota päivänvalossa otetusta kuvasta ilman tarkempaa tutkimusta. Kuutamo on mitä mainioin valaistus valokuvaukselle. Mutta minä tarvitsen ylimääräisen energian päästäkseni ovesta ulos illalla raskaiden päivätöiden jälkeen. Ulkona onneksi aina piristyy ja kuvaaminen voi alkaa. Onneksi minun ei tarvitse lähteä valokuvaamaan jokainen kuutamoyö. Kuuhulluus on erikseen. Mikä siinä kuutamokuvauksessa kiehtoo? No ei ainakaan seuraava aamu jolloin ihan varmasti väsyttää.

Maaginen kuutamo Punkaharjulla

Paras kohde sisältää rakennelmia tai puita

Kun sormia palelee kunnolla niin tiedän olevani elossa. Mutta lämpö palaa myös sormiin kun kävelen kilometrin tai pari hangessa paikasta toiseen. Katson kuvauspaikat etukäteen päivänvalossa. Sellaisia paikkoja joihin on helppo mennä eivätkä yksityisiä pihoja (vain tilaustyöt luvan kanssa yksityisissä pihoissa). Ja joissa voi kuvitella olevan kuutamolla jonkinlaisia varjoja. Sopivasti avoimia mutta että siellä on jotain rakennelmia tai puita. Olen yleensä liikkeellä autolla joten kohteet ovat jotenkin teiden äärellä. Kuutamokuvaus on melko itsenäistä puuhaa eikä siellä koskaan näy ketään muita liikkeellä saatikka valokuvaamassa. Onhan kylmäkin.

Rakennelmat ja puut tekevät kuutamokuviin hienoa kontrastia

Tärkeällä ihmisellä on tripotti

Kun raahaan kameravarustusta ja etenkin tripottia eli kolmijalkaa niin tunnen itseni tärkeäksi, vaikka kukaan ei minua näekään. Lumi narskuu ja pakkanen paukkuu puissa. Tunnelmaa. Kuu mollottaa koko ajan eikä sammuta valoa hetkeksikään. Kiinnitän kameran kolmijalkaan jo sisällä ja teen alustavat säädöt valotuksen aloittamiselle. Pitäisiköhän ryhtyä pitämään kuutamokuvauskursseja? Tervetuloa!

Vertti ja Frida -ponit kuutamossa – tripotti eli kolmijalka auttaa kuutamovalokuvauksessa

Magiikkaa varjossa

Jo ensimmäiset otoksen ovat maagisia ja kuva-ajatukset alkavat hahmottua. Kuvauslista vilistää mielessä ja sitten siirryn seuraavaan kohteeseen. Aina löytyy uusia ajatuksia vanhoista kohteista. Niin kauan kuin varjoja riittää, riittää kuvattavaa. Usein otoksissa on ratkaisevaa kuinka hyvin taivaan sinen saa hehkumaan. Pienet tähdet ovat lisämauste. Tavallinenkin miljöö näyttää kuunvalossa erilaiselta verrattuna tavalliseen päivänvaloon. Joskus otettuun kuutamokuvaan onnistuu vangitsemaan erikoisen tunnelman.

Kirjoittanut: Ykä-isäntä

Taivaansini hehkuu