Suolahdentie 8, 58450 Punkaharju
+358 45 342 97 97
info@majoitushepokatti.fi
Lähetä tiedustelu
Otan kuvia hereillä – kauriinjälkiä ja muita näköhavaintoja
Otan kuvia hereillä – kauriinjälkiä ja muita näköhavaintoja

Kauriin jälkiä hangessa

Minusta on aika huippua nähdä kauris tai kaksi. Vuosisadan tiellä lähellä Runebergin kukkulaa oli yhtenä tiistaina neljä kaurista – kaksi isompaa ja kaksi pienempää. Niillä ei tuntunut olevan kiirettä ollenkaan. Pysäytin auton ja vähitellen kauriit väistivät Valkealammen puolelle. Kamerani ei ollut ajossa valmiina – autolla ajaessa ei koskaan ole. Kun ajat ja niin sitä rataa. Samalla viikolla sunnuntaina pimeässä tulin kyliltä päin kotia kun juuri ennen viimeistä mäennyppylää kauris pinkoi tieltä metsään autojen valoissa. Kuvaa kauriista en vielä ole onnistunut nappasemaan. Riistakameraa minulla ei ole.

Kauriin jälkiä hangella – ketterät sorkat

Metsässä on nyt paljon lunta

Koska metsästyskausi on ohi niin kauriit ilmestyvät näkyville tai metsässä alkaa olla liian paljon lunta että ne etsivät lisäruokapaikkoja tai tykkäävät kulkea kovalla tiepohjalla. Kaksi näköhavaintoa samalla viikolla muutaman päivän välein on hienoa. Olen toivonut näkeväni kauriin ikkunasta metsänreunassa, vaikka onhan se aika paljon toivottu. Joka aamu skannaan katsella metsänreunan, josko siellä olisi kauris, mutta ei ole vielä näkynyt.

Kauris jättää ketterän sorkanjäljen

Sunnuntaita seuraavana tiistaina tulin aamukierrokselta eläinten luota – annoin heinää ja juomista eläimille. Oli hyvä pakkanen. Edellisenä päivänä oli satanut uutta pakkaslunta viisi senttiä. Piha ja pellot olivat jo melko paksun lumikerroksen peitossa. Huomasin ohikulkiessa sattumalta että koristeomenapuun alla oli paljon jälkiä. Koiran jälkiäkö? Ei ollut koska jälki oli samanlainen kuin lampaalla. Pieni sorkka. Tai ketterä sorkka. Jälkiä oli poljettu paljon puun alle. Ne olivat kauriin jälkiä. Olivat käyneet syömässä marjaomenia. Käyneet lintulaudalla ja penkoneet kompostia, koska sieltä varmaankin tulee hajuhöyryjä haudatuista omenoista. 

Enpä nähnyt kauriita livenä omppopuun juurella. Saivat käydä ihan rauhassa napostelemassa koristeomenoita, ilmeisesti ilman häiriötä. Kamera olisi ollut valmiina mutta mutta… Pimeässä on hankala ottaa liikkuvasta kohteesta kuvia. Vaikka olisi ollut päivä, niin kuvaa ottaessa pitää olla tietysti hereillä eikä nukkumassa. Yksi kauris kävi muutama päivä myöhemmin uudelleen. Joten omppupuun aluetta on seurattava öisin tästä lähtien. Samoin lintulautaa, koska sekin on magneetti kaurasta tykkäävälle kauriille. Aina kun herään käyn katsomassa onko ketään paikalla. Pitäkää peukkuja että ne osuvat kohdalle. Vaihdoin ulkovalaisimeen liiketunnistinlampun, jotta näen kun siellä lähellä on liikettä. Näen jos olen hereillä. Näen jos huomaan valon.

Vielä ei harjualueen ketterät kauriit ole kameran linssiin tarttuneet.

Kirjoittanut: Isäntä Ykä